Nykyaikainen ansioluettelo

CV:n päivittely

Herrajestas, miltä tämä näyttää!

En ole hakenut töitä pariin vuoteen, mutta luen silloin tällöin lehtiä ja seuraan oman alani keskustelua. Huomasin, että oma käsitykseni kuumimpien trendien mukaisesta ansioluettelosta on jäänyt johonkin vuoteen 2013. Työkokemuksen karttuessa perinteisen näköinen CV rönsyilee ja sivumäärä kasvaa, enkä kuitenkaan ole tyytyväinen siihen, mitä siellä lukee.

Kotoutumiskouluttajan työhön kuuluu suomen kielen opetuksen lisäksi työnhaun ja ansioluettelon kirjoittamisen ohjaaminen. Miten voin opettaa muille, miten tehdään hyvä CV, jos en oman ansioluetteloni perusteella ottaisi itsekään itseäni työhaastatteluun?

ohjaan
Tehdäänkö CV? Mites toi oma osaaminen?

Osta hyvä CV

Kaivelin internetiä erilaisilla CV-hakusanoilla. Näköjään valmiita pohjia mukavan näköisillä visuaalisilla elementeillä on olemassa paljon ja niistä on tullut varsinainen bisnes. Karvalakki-mallin pohjan saa ilmaiseksi, mutta omaa ansioluettelota voi personoida ostamalla yhtä jos toista lisäpalikkaa. Mitä hienompi design, sitä enemmän maksaa.

Olen aikaisemmin ollut sitä mieltä, että kolmen sivun CV on ihan ok, koska minä nyt vaan olen tehnyt niin paljon kaikkea ja tykkään itse lukea toisten CV:itä. Maailma ei kuitenkaan toimi niin kuin minä haluaisin. 😦 Työnhakijoiden CV:itä lukevilla johtajilla, päällikoillä ja henkilöstöasiantuntijoilla ei ole aikaa lukea kolmen sivun CV-novelliani siitä, miten minä tein kaksoistutkinnon teininä tai poimin mansikoita 14-vuotiaana, jos heitä kiinnostaa hakijassa esimerkiksi verkkokoulutuksen kehittämisen asiantuntemus.

Monet valmiit mallit ovat käyttökelpoisia. Valitsin lopulta enhancv-palvelun, koska Yahoon toimitusjohtaja Marissa Mayerin CV on mielestäni erittäin hieno, napakka, lyhyt ja informatiivinen. Tässä on kaksi sivua vähemmän kuin omassani, vaikka Mayer luultavasti tienaa ja käyttää valtaa jotain 100 kertaa enemmän kuin minä. Visuaalisuuden lisäksi tässä mallissa miellyttää se, että mukavan näköisiä härpäkkeitä personointiin on riittävästi tarjolla ilmaiseksi (ja vielä paljon lisää ja monipuolisemmin maksullisesti, mutta näillä liksoilla en keksi syytä kuluttaa euroja CV:n tekemiseen).

Minäkin haluan CV:n, joka on yhdellä sivulla. Loput tiedot voin lisäillä vähitellen LinkedIniin, sillä siellä ovat nykyään sekä asiantuntijatyön tekijät ja työnantajat.

Osaaminen esiin työnhaussa

Osaamisen tunnistaminen, osaaminen edellä, osaaminen esiin… Hoin tätä mantraa, kun aloitin uuden kompaktin ansioluettelon kirjoittamisen. Koko ajan täällä työllisyydenhoitamisen alalla ja alueilla (kuten kotoutumiskoulutus ja uraohjaus) puhutaan trendikkäästä osaamisen tunnistamisesta. Varmaankaan se ei ole rakettitiedettä, mutta koska en tajua vielä, miten tarkalleen ottaen opetan sitä kotoutuville opiskelijoilleni, ajattelin, että paras tapa oppia, on kokeilla itse.

Tunnin kirjoitettuani totesin, että olin kirjoittanut hienoon CV-pohjaan täsmälleen samat listat ja litaniat, jotka olivat vanhassa CV:ssäni, enkä edelleenkään ollut onnistunut sanallistamaan sitä, mitä osaan tai mitä mahdollisesti haluaisin tehdä tulevaisuudessa.

Pidin muutaman päivän tauon, sulattelin ja kokeilin tänä aamuna uudelleen. Olen lopputulokseen jo melko tyytyväinen. Antaisin arvosanaksi ehkä kasin. Ehkä kutsuisin itseni työhaastatteluun, jos etsisin OSAAJAA kuvailemillani taidoilla.

Tässä lopputulos (klikkaa isommaksi):

Anita Hartikainen CV

 

 

https://app.enhancv.com/share/25756020?utm_medium=growth&utm_campaign=share-resume&utm_source=dynamic
CV

 

 

Pientä hienosäätöä tämä ansioluettelo vielä vaatii.

Ongelmia ja havaintoja:

  • En ole vielä varma, olenko kuvannut tässä relevantit eli tärkeimmät asiat, koska tuntuu siltä, että työarjessa on vaikka mitä, mitä joutuu tekemään (tai saa tehdä), mutta kaikkea ei välttämättä osaa edes sanallistaa miksikään erityisiksi omiksi taidoikseen. Aikamoista aivoponnistelua oli tämänkin kirjoittaminen ja minä sentään väitän olevani taitava ja monipuolinen kirjoittaja.
  • En ole aina paras arvioimaan itseäni: MITÄ osaamista kannattaa milloinkin korostaa, mistä olisi hyötyä työnhaussa, työuralla tai luovissa projekteissa etenemisessä tai vaikkapa tilipussin kasvattamisessa.
  • Huomasin, että olen tehnyt melkein kaikki niin sanotut oman alan työt verkossa. Olen siis etätyön, verkkotyön ja itseni johtamisen ammattilainen! Verkkotyöskentely voi olla aikaan sidottua, mutta harvemmin paikkaan (tällä hetkellä työaikani on suunnilleen virastotyöaika: opiskelijat tulevat verkkoon aamulla ja lähtevät iltapäivällä.) Olen siis Y-sukupolven tyyppiedustaja työelämässä: työ kulkee taskussani tai repussani, vaatii internetin ja edellyttää sitä, että vuorovaikutus on minulle luontevaa netin kautta.
  • Ajattelin kääntää tarkoituksella tämän CV:n  pohjan suomeksi (se oli englanniksi) ja tehdä sitten LinkedInistä vähitellen sellaisen, että sieltä löytyy lisää tietoja ja kaikki mainitsemisen arvoinen kokemus ja osaaminen englanniksi. ”Ongoing”-sanaa ei CV-työkalussa saa käännettyä, joten joudun vielä miettimään, miten merkkaan nykyisen työpaikkani. Kielitaidon jätin tarkoituksella pois, koska englanti on ainoa kieli, jolla pystyn suomen lisäksi työskentelemään asiantuntijatöissä. Tämä taas on (mielestäni) itsestään selvää, jos LinkedIn on kirjoitettu englanniksi. Jos joskus menisin työhaastatteluun, voisin kyllä kertoa, että ymmärrän tyydyttävästi ruotsia, espanjaa ja vähän saksaa, mutta en osaa kommunikoida niillä sujuvasti, ehkä ostaa kengät tai oluen.

Tekemällä oppii?

Monenlaisiin töihin pääsee yhä nykyäänkin soittamalla ja kysymällä töitä. Erityisesti korkeakouluista valmistuneiden ja tieto- tai asiantuntijatyötä tekevien pitäisi kuitenkin lähes poikkeuksetta osata sanallistaa vanhojen työ- ja opiskelupaikkojen sekä työtehtävien lisäksi: MITÄ OSAAT TEHDÄ?

Osaaminen työelämä-kontekstissa tarkoittaa minulle

  • mitä oikeasti osaan?
  • mitä paperilla osaan?
  • mitä haluan oppia?
  • mitä haluan tehdä?

Ei tarvitse kertoa, että on korkeakouluopintojen aikana kehittynyt erittäin taitavaksi siivoamisessa, jos ei halua tehdä siivousalan töitä.

Tiedän, OSAAJA kuulostaa ihan hirveältä bisnesmaailman jargonilta ja ihan yhtä hölmöltä kuin ajatus siitä, että CV:n lisäosista pitäisi maksaa. Yritysmaailman kapulakieli kuitenkin ohjailee yhteiskuntaamme ja ainoa keino selviytyä inhimillisesti on se, että yrittää järkeillä ja sanoittaa omaa elämäänsä niin, että itse ymmärtää, mitä tekee ja osaa. On todella hyödyllistä vaihtaa kollegojen tai vertaisten kanssa ajatuksia siitä, minkälaista osaamista esimerkiksi teidän opinnoissanne ja työyhteisössänne on. Miten vertaisesi näkevät sinun osaamisesi?

Luku- ja kirjoitustaitoa ei voi arvostaa liikaa. Kysymys on kielestä ja kommunikaatiosta: Miten sanallistat, mitä sanot, mitä puhut, mitä kirjoitat? Yritysmaailma ymmärtää kyllä ihmisten kieltä, vaikka ei aina osaa puhua sitä.

Edit: Pari tuntia blogin julkaisemisen jälkeen olin saanut palautetta yhdestä, jos toisesta asiasta: ”Miksi et kirjoita CV:hen sitä ja tätä?”. Olisin voinut tehdä CV:n painottaen enemmän esimerkiksi sitä, että olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Toisaalta olisin voinut painottaa kokemustani työllisyyden edistämisen kentällä – työharjoittelujen ohjaamista, työvoimapoliittisen koulutuksen suunnittelua ja toteuttamista jne. Kolmanneksi olisin voinut painottaa vaikkapa taideprojekteja ja media-alan kokemustani. Yritän tässä CV:ssä luonnostella sitä, minkä ajattelen olevan omaa ydinosaamistani, luontevinta osaa ammatti-identiteetissäni ja myös sitä, mikä kiinnostaa, inspiroi ja motivoi eniten tulevaisuudessa – silloin CV painottuu näin paljon kirjoittamiseen, viestintään ja vuorovaikutukseen.

10577151_10152598060282838_8224571245745858637_n
Salla-koiran osaamista tunnistamassa: Reipas vahti. Osaan loikoilla, syödä, kerjätä, vipeltää, istua, kieriä, antaa tassua, ryömiä, karvoittaa kodin tekstiilit, haukkua, istua orava-asennossa ja tanssia takatassuillani. Pärjään hyvin talvipakkasilla ja paksu turkkini hylkii likaa.

 

 

 

Mainokset

Opettaja, minulla on kipeä muna

Kirjoitin viime blogitekstissäni siitä, että kotoutumiskouluttajan työ on rankkaa. Se vaatii tekijöiltään vakavuutta ja vakaata asiantuntijuutta. Työnhakua, verotietoa, yrittäjyyttä…

Opettajan työ kotoutumiskoulutuksessa ei ole joka päivä ihan niin vakavaa. Ei ainakaan silloin, kun opettaa lempiaiheitaan. Omia lempiteemojani ovat jostakin syystä sää ja eläimet. Chef Anita’s ja ”Anitan Kebab-Pitseria kuinka voin auttaa, mitä täytteitä haluat?” inspiroivat myös.

jannen kampaus rachele
Kollega-Janne valmistautuu opettamaan webinaarissa parturi-kampaajalla asiointia.

Välillä, kun selitettävä asia on oikein vaikea, sisäinen Kylli-tätini saa vallan. Jos sattuu eläinteema, porukka joutuu piirtämään. Piirrä ja arvaa eläin on ollut monille ensimmäinen kosketus tietokoneella piirtämiseen. Porttiteorian kautta tästä mennään kohti kovempaa kamaa, esimerkiksi työhakemusten ja ansioluetteloiden kirjoittamiseen ja lähettämiseen tietokoneella.

verkkokotokukko_LI
Opettajan oikeudella: ”Minä piirrän ensin!”

No niin…

Siinä vaiheessa, kun opiskelija lähettää minulle tämän videon…

…puntaroin seuraavia vaihtoehtoja

  • olen hauska
  • sanon liian usein ”no niin”
  • näytän Ismo Leikolalta

Takuuvarmasti opiskelijat ainakin oppivat sanomaan ”no niin” kaikilla mahdollisilla painotuksilla.

noniin
Facebookin Very Finnish Problems -ryhmässä oppii äidinkielestään kaikenlaista.

Kansallisvihannekset ja hyvä perse

Joskus kuulee sanottavan, että kyllähän suomea voi opettaa kuka tahansa. Se on varmaan totta, mutta suomen kielen yliopisto-opinnoista ja opettajan pätevyydestä on kyllä oma hyötynsä.

Jotkut opiskelijoiden suomalaiset puolisot ovat hyvin innokkaita apuopettajia. Toiset auttavat tietokoneen kanssa ja harjoittelupaikan etsimisessä, jotkut yrittävät myydä opettajille hevosia, toiset opettavat – noh – omantyylistään  suomen kieltä.

sitaatit

Olen törmännyt hiljattain muun muassa seuraaviin tapauksiin:

  • suomen kielen alkeet hallitseva rouvashenkilö toteaa vakavissaan: ”Makkara on vihannes!”
  • opiskelukaverin salaattilounas saattaa joskus herättää kysymyksen: ”Oletko sinä jänis?”
  • työharjoittelua palvelutalossa tekevä opiskelija toteaa senioriasukkaalle ”hyvä perse”. (”En tiennyt, että siinä on jotain outoa, mieheni sanoo näin yhtenään!”)

Kehon osista ja kaikista punastelua aiheuttavista asioista löytyy hyvät kuvat teksteineen esimerkiksi täältä.

Joskus sitä miettii kollegojen kesken vaikkapa kesäterassilla, että niin tärkeää kuin naisen onkin tietää, mitä gynekologisessa tutkimuksessa tapahtuu, onko esimerkissä mainittu pimpsa se sana, jota haluamme käyttää. (Tässä vaiheessa mieskollegat poistuvat punastellen taka-alalle tai esittävät olevansa jossakin muualla kuin paikalla.)

Kahvinsyöntivaiheen opiskelijat

Kurssin ensimmäiset kuukaudet ovat yhtä juhlaa, kun suomen kielen taito on niin alussa, että meininki on suorastaan absurdia.

”Oletko uksi nero Anita?” – Kysyi minulta opiskelija viime perjantaina. Mitäpä sitä kieltämään. Hyvin oli omaksuttu viikolla opiskeltu -ko/-kö-kysymys, jossa verbiin liitetään edellä mainittu pääte.

Voi sitä riemua, kun kurssilla on opiskeltu teemat ruoka ja juoma sekä vapaa-aika!

Perjantaina voi selvittää selvällä suomella opettajalle:

”Viikonloppuna minä syön olutta ja juon jalkapalloa!” – Ah, miten rentouttavaa!

Viaton kellonaika lipsahtaa kaljallemenoviestiksi. – ”Lähden yhdelle.”

Käynti hammaslääkärissä taittuu muotoon – ”minulla on kipeä lammas”.

focus photo of brown sheep under blue sky
”En ole eläinlääkäri, mutta voin vilkaista!”

Harjoittelupaikalla oli lounastettu esimiestä: ”Söimme minun pomo.” – Miksi? :O Myös lapsia on syöty kursseilla ja erityisen usein tätä tekevät ihan pienten lasten vanhemmat.

Reflektiossa paljastuu, mitä opiskelija on mieltä viikolla opituista asioista.

”Opin tällä viikolla: höpöhöpö.”

”Te silitätte tosi selkeästi.”

green white philips iron
Kursseilla opiskelijat silitetään.

Suomalaisia erikoisuuksia

Suomessa on sauna. Suomalaisilla on miljoona eri tapaa puhua säästä ja siitä voi puhua tuntikausia tuntemattomien kanssa. Ensin puhutaan päivän sää, sitten aamun, yön, illan, ja eilisen säästä. Sitten mennään viime viikon ja viimeisten vuodenaikojen säihin. Siitä siirrytään luontevasti puhumaan viime vuosien säistä ja ikimuistoisista sääilmiöistä, muistellaan lapsuuden kesien ja talvien säitä ja vertaillaan niitä nykyajan säähän. Lopuksi voidaan esittää toiveita ja arvauksia tulevaisuuden säästä.

Sääjaarittelun lisäksi Suomessa voi suunnitella, milloin hankkii lapsia. Naisilla on ammatti. Jokaisella on yleensä oma pankkitili. Yritystä ei voi perustaa vuokraamalla liikehuoneistoa, kiinnittämällä kyltin ikkunaan ja avaamalla oven. Miehet siivoavat tai heitä pidetään laiskoina ja vanhanaikaisina. Alkoholin ostaminen on monimutkaista siinä missä työnhakukin. Työnhakua varten on tiedettävä, miten tietokoneella tehty ansioluettelo tallennetaan ja liitetään sähköpostiin. Juhannuksena grillataan makkaraa vesisateessa. Vessanpöntön reunoilla ei ole tarkoitus seisoa.

kotoverkkopytty
Asioita, joita en tiennyt joutavani opettamaan. Kyllä eivät ole ergonomisia suomalaiset posliinipöntöt reunoilla kiikkumiseen, vaikka kotomaassa olisikin ollut vain reikä lattiassa.

Ai niin, oikeinkirjoitusta kannattaa treenata ja painottaa välillä. Mihin tulee piste, milloin iso kirjain…

Muuten sairastunut opiskelija saattaa lähettää viestin:

kipeamuna

Milloin tulee ”Minulla on..?” ja milloin ”Minä olen…?”. Mihin lause loppuu eli missä on pisteen paikka ja kyllä, oma nimi kirjoitetaan isolla, Muna.

minullaonkoira
Jokaisella kurssilla joku ilmoittaa olevansa koira.

 

 

Höpöhöpökurssilta terveisiä!

Hyvä Yleisradion MOT-ohjelman toimitus, 

Päivällä tein normaalin työpäivän kotoutumiskouluttajana verkossa. Kahdeksalta illalla, kun sellot raapaisivat pätkän Metallicaa, minä olin jo tunnin tehnyt popcornia.

Mitähän siellä sanotaan työnantajastani ja sen suurimmasta kilpailijasta? Ylen maanantaisessa MOT-ohjelmassa Näin työttömillä tienataan kerrottiin, että jonkinlaisesta työllistämiskurssista ei ole ollut Hyötyä haastateltavan työllistymiselle.

Kilpailutukset ovat saatanasta

Joskus kun leikin vielä hiekkalaatikolla tai jahtasin poikia Iisalmen kirkkopuistossa, poliitikot päättivät kilpailuttaa kotoutumiskoulutukset tietyin väliajoin. Tuntuu siltä, että on mukana jossakin, josta vanhemmilla opettajilla, Ylellä ja poliitikoilla on antipatioita, jotka kohdistuvat työhöni, osaamiseeni ja ammattitaitooni. Vertautuu vähän samaan kuin ulkoministeri Soini haukkumassa 90-luvulla syntyneitä kaupunkilaisnuoria kommunisteiksi.

Mitä olen juoruillut entisten opiskelukavereideni kanssa, joudun olemaan samaa mieltä työministeri Lindströmin kanssa siitä, että yritykset ovat ketteriä. Mikäli ystäväni eivät liioittele julkisen puolen koulumaailman meininkiä, kuulostaa välillä siltä, että työskentelen paratiisissa, jossa ihmiset ovat ystävällisiä (ei ole kuulemma itsestäänselvyys) ja itsensä sekä oman työn kehittämiselle saa loputtomasti kannustusta. Paitsi sitten, jos kilpailutus hävitään. Sitten hyvin kehitetty työilmapiiri ja organisaatiokulttuuri valahtavat viemäristä alas alta aikayksikön ja taas joku jossakin vuokraa tilat ja aloittaa alusta.

kuvankaappaus
Kuvakaappaus Arffmanin verkkosivustolta

Hyödyttömistä pilipalikursseista puhuminen lempikanavallani TV1:ssä olisi varmaan tuntunut pahalta, jollei eräs ystäväni olisi aikaisemmin samana päivänä hehkuttanut, että hän oli aloittanut tänään eräässä suurehkossa Suomen kaupungissa oman työnantajani tarjoaman uravalmennuksen, joka oli, yllättäen, ollut motivoivaa ja tiukkaa asiaa.

Yhdeksää positiivista vasten tulee (korkeintaan) yksi negatiivinen, se aiheuttaa ongelman, kohun ja paljon polemiikkia siitä, miten taidottomasti minä ja kollegani teemme turhaa työtämme, täh?

Ylen toimittaja haki ruutuun yhden tyytymättömän asiakkaan, minä löysin yhdellä reissulla viisi tyytyväistä. Sattumaako? Vai näinkö nämä asiat koetaan?

Autonvaihtajat

Kilpailevan yrityksen ohjekirjaa luetaan MOT:ssa pilkallisesti: ”autoa ei kannata vaihtaa, jos on työtön.”

En tiedä onko kirjan kirjoittajana Sirpa Asko-Elämänmuotomme-on-auto-Seljavaara ja Laura Räty ystävineen ja sisältääkö se myös jotakin tiukkaa asiaa työnhausta – kuten oletan – mutta en siis näillä Yleisradion näytöillä vielä olekaan huolissani omasta ammattitaidostani.

Todennäköisesti maksan sekä ensimmäistä autoani että yliopistokoulutukseeni ja eräisiinkin pätevyyksiin suuntautuneihin opintoihini nostettua opintolainaani vielä siinä vaiheessa, kun ankea koulutustenkilpailutusjärjestelmä puretaan, kilpailutuksen kiroista pohjimmiltaan kumpuavat ongelmat ratkeavat, minä joudun kilometritehtaalle ja löydän itseni kurssilta lukemassa siitä, ettei autoa kannata vaihtaa nyt, kun olen työtön.

autopori
Joo, hitto, ostin Porista auton vuosi sitten, että pääsen näkemään opiskelijoitani koko Suomeen, mutta kyllä sen pito niin kallista lystiä on, että kirjoittaisin siitä jupinaa yhden blogillisen, jos ehtisin.

Kuten ohjelmassakin mainittiin, alalla ei ole tapana käyttää TES:iä. S2-opettajien Facebook-ryhmässä kohahdetaan, että ”älkää tehkö töitä näille firmoille!!!”. Mutta kylläpä me kouluttajat revimme tästä johtoportaalle päätämme ihan jatkuvasti, varmasti kyllästymiseen asti auotaan. Palkkani ei kuitenkaan ole huonompi kuin esimerkiksi julkisella puolella peruskoulussa olisi samalla koulutuksella aineenopettajana.

Asiaan ei ole ratkaisu se, että ”älkää menkö sinne töihin”. Esimerkiksi minä aivan ehdottomasti haluan olla rakentamassa kotoutumiskoulutusta verkkoon ja muutenkin työskennellä koulutussuunnittelun ja aikuisten kouluttamisen parissa ennemmin kuin vaikkapa opettaa joka talvi uudelleen ja uudelleen kolmetoistavuotiaille, miten Vanha Irstas Väinämöinen lumosi kanteleellaan metsän eläimet niin kuin Rollarit myöheminpä vuosina ja ahdisteli nuoren Aino-paran hengiltä, eikä Kullervo saanut apua mielenterveysongelmiinsa.

Lisätty 23.1. kello 8.12.: Ainoa ratkaisu saada TES toimimaan alalla, on vaatia sen noudattamista tarjouskilpailuissa. Vaatimuksen siis pitäisi tulla ELY:stä päin ja olla sama kaikille.

Höpönhöpöllä kohti… mitä? Töitä? Mitä töitä?

Kotoutumiskoulutuksen voi aloittaa yhtä aikaa vaikkapa 16-25 opiskelijaa. Opettajia on ehkäpä yksi tai puolitoista ja opiskelijoiden väliset erot voivat vaihdella nollatasollakin melkoisesti. Toisilla on hyvät opiskelutaidot, nopeat tiedonhankintataidot, samat aakkoset kuin kohdekielessä käytetään, taipumus innostua kielten opiskelusta, elämä hyvässä järjestyksessä, niin että opiskelu suomalaisessa keskiluokkaisessa koulutusjärjestelmämme on mahdollista sekä ah – lukutaito!

Toiset eivät osaa kurssin alussa aakkosia, elämässä voi olla kaikki päin peetä (vaikkapa kotikaupungissa oli viime viikolla tsunami tai perhe ammuttiin) ja käsitys opiskelusta voi olla hatara suomalaiseen opiskelukäsitykseen verrattuna. Tai ehkä opiskeluajat ovat kaukana menneisyydessä ja siksi sopeutuminen opiskeluun on uuden opettelua eli hitaahkoa. Silti kesästä jouluun ja joulusta heinäkuuhun opiskellaan tauotta, joka päivä 5 tuntia ja 15 minuuttia.

Iso opiskelijamäärä on pakko eriyttää. Tehtävät ja tunnit – omassa tapauksessani webinaarit, chatit yms. kontaktiopetus, on pakko suunnitella kahdelle eri tasoryhmälle ja siinäkin tulee liikaa sisäisiä tasoeroja, kun toiset opettelevat aakkosia ja toiset – no, he haluaisivat opiskella ensimmäisen oppikirjan ensimmäisenä iltana ja seuraavana päivänä kakkososan. Kaikille kahdellekymmenelleviidelle yritän silti antaa parhaani mukaan jakamattoman huomioni.

Aina toivon, että kurssilla on mahdollisimman paljon itseohjautuvia opiskelijoita, jotka pystyvät pitämään suurimman osan ajasta huolen omasta opiskelustaan, tehdä sovitut hommat, huolehtia harjoittelupaikkojensa hausta ja tulevaisuudensuunnitelmistaan. Jos näin ei ole, niin eipä siinäkään mitään, sitten opetellaan aakkosia jossain välissä. Kurssin edetessä, kun harjoittelut ja tulevaisuudensuunnitelmat alkavat tulla ajankohtaisemmaksi, etsitään yhdessä harjoittelupaikkoja, soitellaan ja sovitaan haastatteluja, mietitään ajan kanssa erilaisia koulutusvaihtoehtoja, soitellaan kouluja ja vapaita opiskelupaikkoja, ilmoittaudutaan valintakokeisiin ja -haastatteluihin, tsempataan, sparrataan ja toivotaan parasta.

design desk display eyewear
Missä niitä töitä on?

Sitten etsitään töitä. Hyviä töitä, huonoja töitä, oman alan töitä, eri alan töitä. Hyväpalkkaisia töitä, huonopalkkaisia töitä ja joskus jopa palkattomia töitä, mitä tahansa töitä inhimillisen matkan päästä. Sitten suoritetaan lupakortteja, etsitään tietoa työelämästä, mitä tahansa töitä, joita on mahdollista tehdä siinä ja siinä elämäntilanteessa, terveydellä, taustalla, kielitaidolla ja valitettavasti myös nimellä ja ihonvärillä.

Välillä päteväkin opettaja on niin poikki työnhaun kiroista, että alkaisi etsiä itselleen töitä, jos voimia moiseen vielä olisi jäljellä. Suomalainen työnhaku on tehty niin tajuttoman monimutkaiseksi, että tarvitaan pedagogisen pätevyyden suorittaneita maistereita pohjustamaan viikkotolkulla järkeville aikuisille ihmisille sitä, miksi, mistä ja miten täällä haetaan töitä, että sellaisia ensinkään voisi saada. Ja se ei muuten ole niiden työttömien vika. Olen silti positiivisesti yllättynyt varsinkin pienempien maakuntien työnantajien ennakkoluulottomuudesta. Internetiä lukiessa voisi kuvitella muuta.

Tasokokeita ja arvosanoja

Yleisradion MOT-ohjelman sivuilla oli kiinnostava teksti, jossa jo otsikkotasolla puhuttiin siitä, miten kokeista saa saman arvosanan kirjoittamatta testilappuun mitään.

Kaikki kunnia tutkivalle journalismille ja Yleisradiolle, mutta emme anna kielitaitotasoista arvosanoja kotoutumiskoulutuksessa. Vertaamme testitulosta JA opiskelijan kurssin aikana osoittamaa taitotasoa Eurooppalaisen viitekehyksen asteikkoon. Kuten huomaatte, lopullinen arvio kielitaitotasoista koostuu monesta osa-alueesta (puhuminen, kirjoittaminen, kuuntelu, tekstin ymmärtäminen) ja kaikki nämä vielä koostuvat monesta erilaisesta seikasta. Näyttääkö siltä, että yhdellä testipaperilla saa selville jonkun arvosanan?

Kurssien tavoitteena on jokin kielitaitotaso. Esimerkiksi kurssimoduulissa 1 on tavoitteena EVK:n taitotaso A1.3. Tässä vaiheessa heterogeeninen opiskelijajoukko on vielä aika samoissa tahdeissa ja tämän tason saavuttavat yleensä kaikki ne, joilla on elämä jotenkuten järjestyksessä eli ne, joiden oppimiseen opettajat pystyvät vaikuttamaan.

Moduulissa kaksi tavoitteena on EVK:n taso A2.2. Tämäkin menee isolta osalta ihan ookoosti eli hyvin. Jotkut saavuttavat tason A2.1. – sekin on oikein hyvä saavutus noin puolen vuoden opiskelun jälkeen. Joskus jonkun taso jää junnaamaan A1.3-tasolle. Silloin täytyy alkaa selvitellä, mistä oppimisvaikeudet kumpuavat. Kuten voitte kuvitella, viitenä päivänä viikossa yli viisi tuntia päivässä suomen kielen opiskelua ei välttämättä ole koko ajan niin jännittävää, että opiskelijat hyppisivät vielä monen kuukauden jälkeen maanantaiaamuisin tasajalkaa kurssille, tosin heitäkin on.

Sen lisäksi, että me opettajat pidämme huolen jokaisen yksilöllisistä tarpeista kielenoppijoina, me myös yritämme parhaamme mukaan olla komeljanttareita, että opiskelijoilla olisi kurssilla aina jotakin hauskaa opittavaa ja uusia elämyksiä.

Vuodessa suomalaiseksi? 

Moduuli 3:ssa kielitaidon tavoitetaso on noin B1.1. Se on aika kova taso 3/4 vuodessa ja moduuli 4 on vielä aikaa päästä tälle tasolle, lähelle sitä tai joskus jopa hieman sen yli. Moduuleissa 3 ja 4 on siis periaatteessa sama ”arvosana”, johon pyritään. B1.1 on rankka taso saavuttaa vuodessa – samalla tasolla pitäisi pystyä suorittamaan yleinen kielitesti eli YKI-testi, jonka hyväksytysti suorittanut voi hakea Suomen kansalaisuutta.

Neljäs moduuli syventää kolmatta ja antaa lisää työelämävalmiuksia. Neljännen päätteeksi kielitaitoTASO siis todennäköisesti on sama (noin B1.1.) tai hieman parempi kuin moduulin 3 lopussa. B1.2-tasolla voikin sitten jo huoletta hakea suomenkieliseen korkeakouluun opiskelemaan. HUOM. kielitaitotaso ei välttämättä yllä tasolle B1.1. tai riitä yleiseen kielitestiin jo kerran mainituista syistä:

  • riippuu mistä aloittaa
  • millä valmiuksilla aloittaa
  • mitä siellä kurssin ulkopuolisessa elämässä tapahtuu
vaakakuva
Kerran työnhakutehtävässä halusin nimenomaan vaakavideon, en neliötä. Hienoista ohjeistani huolimatta pystyvideoitakin tuli, mutta olipa taas saman ryhmän sisällä erot niin valtavat, että toiset eivät saaneet yksilöllisestä ohjauksesta huolimatta videota tehtyä, toiset tekivät niin priimaa tavaraa, että kelpaa vaikka vakavaan työnhakuun.

Testistä läpi tyhjällä paperilla

En ole keilahallissa pitänyt testejä, mutta tiedän, että testipäivänä testit voivat mennä hyvin tai huonosti.  Tiedän myös opetus- ja kasvatusalan keskustelua seuraavana ammattilaisena, että suomalaisen maailman parhaan koulutusjärjestelmän jokaisella tasolla pyritään koko ajan ahkerasti eroon kankeista ”numero kokeesta on osaamisesi oikeasti” -ajattelusta. Jos opiskelee kieltä viisi päivää viikossa 12 kuukauden ajan, olisiko vähän kohtuutonta arvioida kielitaitotasoa pelkästään sen erikoisen hyvin tai huonosti menneen testin perusteella? Kyllä pitäisi Yleisradiossakin tämän verran koulutuskeskustelusta tietää.

Kotoutumiskoulutuksessa olen oppinut vertaamaan opiskelijan kielitaitotasoa hänen työskentelynsä tuloksiin koko kurssin aikana. Jos testi menee jollakulla poikkeuksellisen huonosti, näen kyllä, onko opiskelija ollut aktiivinen ja esimerkiksi palauttanut kurssin aikana kirjoitustehtäviä ja näen myös, minkälaisia hänen kirjoittamansa tekstit ovat.

Opimme kotoutumiskouluttajina todella nopeasti tunnistamaan erilaiset yleiset piirteet Google Translate -käännöksistä. Koijarit saa helposti kiinni. Esimerkiksi thain-, venäjän- ja arabiankielisten virheet ovat aina samanlaisia, jos he ovat käyttäneet kääntäjää. Myös suomalaisten puolisoiden apu paljastuu helposti, sillä suomalaiset puolisot käyttävät luonnostaan sellaisia sanoja, sanamuotoja ja ilmaisuja, joita suomen kielen opiskelun vasta-alkaja ei voi millään tietää.

Epäpätevä opettaja suomen kielen opettajana – suomen kielen maisteriopiskelija!

Koulumaailmassa töissä olevat varmaan haukkovat henkeään järkytyksestä, kun kuulevat, että pitempää opettajan sijaisuutta on tekemässä henkilö, joka ei ole vielä saanut graduaan valmiiksi. Kotoutumiskoulutusten suhteen ELY-keskus on tarkka ja tiukka siitä, että opettajat ovat päteviä (pedagogiset opinnot suorittanut maisteri opetettavana aineenaan joko äidinkieli ja kirjallisuus tai suomi toisena kielenä). Pätevyysvaatimukset ovat tiukat – tiukemmat kuin missään muualla, koska sijaisiltakin vaaditaan samaa pätevyyttä kuin vastuuopettajalta, vaikka pätevien sijaisten rekrytointi on yleensä mahdotonta ja silloin joudutaan valitsemaan mahdollisimman pätevä (lisätty 23.1. kello 8.39).

Tämä on tietysti hieno asia opetuksen hyvän laadun ja kunnianhimoisen kehittämisen takaamiseksi, mutta uutisointi tuntuu hieman suurennetelulta. Jo tiukkojen kriteerien takia valtaosa kouluttajista on muodollisesti päteviä suomen kielen opettajia ja koulutuksia tehdään asianmukaisesti ja asiantuntevasti. Ihmisille (kotoutumiskoulutuksen opettajat lasketaan ihmisiksi) tulee tilanteita, joissa tarvitaan sijaisia lyhyt- tai pitkäkestoisesti. Joskaan, kuten opettajat tietävät, muodollinen pätevyys ei tee autuaaksi eikä automaattisesti kenestäkään ”hyvää” tai ”parempaa” opettajaa.

opettaja
Pätevälläkin opettajalla on paskoja päiviä.

Onko Suomessa yhtäkään koulua, jossa ei olisi useampikuukautista jopia, sijaisuutta tai määräaikaisuutta tekemässä opiskelija, loppuvaiheen opiskelija, rehtorin puoliso, kylän ainoa ruotsinkielentaitoinen tahi mukavaksi todettu kunnanpuutarhuri Marketta, joka on kesäisin omissa hommissaan ja talvisin hallitsee moitteettomasti opettamisen ja sisällöt, vaikka ei olisi päivääkään alaa opiskellut.

Tottakai on harmillista, jos opiskelijat kokevat opettajan vaihtumisen ongelmana. Auttaako tähän kuitenkaan se, että väkisillä pidetään vuoden ajan yksi ja sama suomen kielen opettaja tiukasti sidottuna yhteen ryhmään? Ymmärtävätkö opiskelijat vuoden jälkeen suomea, jos ainoa opettaja on puhunut koko vuoden turkua tai pohjoissavoa?

Kuka on muuten keksinyt, että alakoululaisten lisäksi aikuiset maahanmuuttajat tarvitsevat yhden ja saman opettajan koko vuodeksi? Miksi yläkoulussa ja lukiossa pärjätään, vaikka joka tunti on eri opettaja? Omassa työssäni olen huomannut, että sijaisten piipahtaminen tai kahden eri opettajan näkeminen (esim. aamulla toinen ja iltapäivällä toinen) vain virkistää opiskelijoita. Tosin opettajien pitää tietää aina, mitä tekee, mitä toinen tekee ja mitä on tehty jo.

kotoutumiskouluttaja
Maistereilla nyt vaan on hauskempaa, sen lisäksi, että ovat tyylikkäitä.

 

 

 

Parhain terveisin,

Anita

 

 

Kotoutumiskoulutus verkossa

Mitä nyt taas. Jotain digiloikkia?

Vuorovaikutuksesta internet-opetuksessa

Melkein pari vuotta sitten sain tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä. Kaksi luovaa hullua opettajaa koulutusalan yrityksessä olivat kehittäneet konseptin kotoutumiskoulutukseen verkossa. En voinut kuvitellakaan, että mitään tällaista olisi olemassa.

Nyt olen kertonut lähes kahden vuoden ajan, että olen verkko-opettaja. Minulle on vastattu esimerkiksi ”niin minäkin, pidän jooga-tunteja verkossa”, ”minäkin olen opiskellut sellaisen moodle-kurssin joskus” ja ”onpa helppo homma, kun ei tarvii kuin laittaa ne materiaalit sinne verkkoon”.

Sittemmin aloin vastata, että teen kotoutumiskoulutusta verkossa. Se on vaikeaa, koska siinä tehdään äidinkielen ja kirjallisuuden (no, tässä tapauksessa S2-) opettajan työtä ja uraohjaajan työtä. Kielen lisäksi opetan suomalaista kulttuuria ja suomalaisen yhteiskunnan käytäntöjä. Olen vastuussa niin monen ihmisen elämästä, integroitumisesta ja tulevaisuudesta, että en ehkä uskaltaisi tehdä tätä työtä, jos en olisi pätevä opettaja ja humanistimaisteri.

laptop calendar and books
Verkkokotoutumiskouluttajan työpöytä ei ole näin järjestyksessä, mutta idea on sama. Tietotekniikkaa on enemmän.

Opetusta on maanantaista perjantaihin joka päivä puoli yhdeksästä kolmeen. Opetuspaikka on internet. Minä olen kotona ja opiskelijat ovat kodeissaan, kuka missäkin päin Suomea. Toteutuneita opetustunteja kontaktiopetuksena verkon kautta tulee opetettua 25 tuntia viikossa. Se on seitsemän tuntia enemmän, kuin äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien opetusvelvollisuus on koulussa eli paljon, mutta en valita, sillä olen varma, että yksikään äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja ei ole päässyt tekemään mitään näin siistiä ja kumouksellista ainakaan minun elinaikanani.

Mikä on vuorovaikutusta?

Vuorovaikutus tapahtuu kasvotusten niin, että vuorovaikuttajat ovat samassa tilanteessa läsnä ja keskusteluyhteydessä.

marketing man person communication
Halloo halloo täällä opettaja Turusta, kuuluuko sinne Varkauteen?

Kotoutumiskoulutus verkossa on niin vuorovaikutteista, että ryhmä oppii tuntemaan toisensa hyvin, opettaja(t) oppivat tuntemaan opiskelijansa hyvin ja pitkä opiskelu omassa mukavassa ryhmässä voi johtaa esimerkiksi henkilökohtaisiin kriiseihin vertaisyhteisön menettämisestä tai leipiintymiseen, kun joka päivä näkee saman opettajan ja samat naamat kurssilla.

Verkkoluento, moodle tai blogi eivät ole vuorovaikutusta. Ne ovat ilmoittelua (esim aikatauluja ja palautuksia) varten tai itsenäistä opiskelua, niin, että joku opettaja joskus jossakin ottaa suorituksen vastaan ja mahdollisesti kommentoi sitä. Verkkokurssilla kotoutujat saavat oikeat vastaukset tehtäviin myöhemmin samana päivänä tai vielä parempi on, jos nettitehtävä on itsensä tarkistava. Opettajalta säästyy aikaa muuhun. Suosin itse tehtäviä, joita purkamalla voidaan opiskella teemaa seuraavan päivän webinaareissa.

Mitä kotoutumiskoulutuksella opiskellaan?

  • kirjoittamista
  • lukemista
  • kuuntelua
  • puhumista

Olen minäkin jumppatunteja pitänyt verkossa. Kun opiskelemme ruumiinosia, avataan web-kamerat, lauletaan ja jumpataan pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat, polvet, varpaat. Olen myös lavastanut verkkoon esimerkiksi omaa nimeäni kantavan ravintolan, äitiysneuvolan, vaalit, kukkakaupan, kierrätyspisteen, kaupan, Kelan toimiston, lääkärin vastaanoton, tilanteen, jossa on pakko soittaa huoltomiehelle, sääaseman ja rautatieaseman asemalaiturin kuulutuksineen. Webinaareissa on käyty toisten opiskelijoiden kodeissa, risteilyllä, Helsingissä, Turun kirjamessuilla, hammaslääkärissä, matkatoimistossa ja lennetty lentokoneella Espanjaan. Jouluisin, itsenäisyyspäivänä, Halloweenina, pääsiäisenä, vappuna, syntymäpäivinä, juhannuksena ja kurssin lopuksi on ollut teeman mukaisia juhlawebinaareja. Opiskelijat ovat tehneet webinaareihin esimerkiksi näytelmiä. Opiskelija tietää, että opettaja grillaa juhannuksena makkaraa vesisateessa ja juo olutta.

Lisäksi opiskelijoilla on päivittäin tunnin sessio, jossa tehdään yleensä ryhmä- tai pariharjoituksena (ryhmäpuheluissa) päivän teemaan liittyviä harjoituksia. Opettaja kiertää tunnin ajan ryhmissä auttamassa, vähän niin kuin luokkahuoneessakin. Tunti voi olla myös varattu muuhun tuottavan kielitaidon harjoitteluun. Opiskelijan voi lähettää puhelimen, tehtävien ja kysymysten kanssa kanssa esimerkiksi lähikauppaan, kirpputorille tai kirjastoon harjoittelemaan oman arkipäivän asiointia. Harvoin tulee vastaan kotoutuja, joka ei osaa puhelinyhteyksien kautta raportoida tekemisiään: ottaa kuvia ja kirjoittaa tai puhua videolle, mitä hän näkee omalla pihallaan, mitä huoneita hänellä on kotonaan, mitä lähimetsässä kasvaa tai mitä yrityksiä ja ajanviettopaikkoja kotikylältä löytyy.

Webinaari vai verkkoluento

Kun henkilö ohjataan kotoutumiskoulutukseen verkkoon, viestintä tapahtuu välineillä, jotka ovat olleet käytössä jo vuosia. Ne eivät ole scifiä tai vaadi törkeästi rahaa. Toki tästä postauksesta voi tietysti lähteä netissä kiertämään urbaanilegenda, jossa ”mamuja opetetaan Kelan laskuun virtuaalitodellisuudessa”. Esimerkkinä opetuspaikoista mainittakoon Skype ja opetusalustasta blogit sekä vanha kunnon padlet.

Webinaareja opiskelijoilla on päivässä kaksi. Opettaja opettaa päivässä kaksi tai kolme webinaaria riippuen siitä, kuinka monta tasoryhmää on. Webinaari ei ole verkkoluento. Webinaarissa puhutaan, kysellään, toistetaan, harjoitellaan ääneen, kerrotaan kuulumisia, kysellään lisää, nauretaan, itketään ja tehdään erilaisia harjoituksia saneluista kuunteluihin, draamaharjoituksiin tai oppikirjan kielioppitehtäviin.

Verkkoluento on nauhoitettu video, jossa korkeakoulun opettaja, personal trainer, minkä tahansa alan nettivalmentaja tai vastaava puhuu kameralleen, nauhoittaa oman puhuvan päänsä ja lähettää videon opiskelijoidensa tai asiakkaidensa katsottavaksi. Verkkoluento on olemassa oleva video, ”vanha” live-tilanne, jossa ei ole enää ”todellista” vuorovaikutusmahdollisuutta. Videotallennetta voi jälkeen päin kommentoida ja opettaja/ kouluttaja voi tehdä videoon perustuvia kysymyksiä, joihin kurssilaiset vastaavat. Verkkoluentoa ei kuitenkaan voi keskeyttää, eikä siellä synny keskustelua, yllättäviä huomioita, yhteisöllisyyttä tai dialogia opettajan/kouluttajan/tms kanssa.

Me käytämme videotallenteita itsenäisinä tehtävinä, jotka verkkokurssilla ovat sama asia kuin kotitehtävät*. Opiskelijalla on iltapäivisin aikaa noin puolitoista tuntia tehdä itsenäiset tehtävät niin, että hän voi kysyä opettajalta apua chatissa. Hän voi myös tehdä tehtävät itsenäisesti myöhemmin illalla, jos ei kaipaa apua. Opettaja siis päivystää ryhmän chatissa iltapäivisin lähes virka-ajan loppuun asti ja voi samalla valmistella huomisia tunteja tai tehdä hallinnollisia asioita.

*eli: on se ja sama onko opiskelijoilla oppikirjoja, joista tehtävät määrätään vai verkkotehtäviä vai opettajan omia tehtävämateriaaleja VAI VALMIITA VIDEOITA. Kaikki ovat ihan hyviä, kunhan ne tukevat opiskelijan itsenäistä oppimista varsinaisen vuorovaikutteisen opetuksen lisäksi.

Kotoutumiskouluttajan työ

Kotoutumiskoulutuksessa verkossa opiskelija on keskusteluyhteydessä opettajan kanssa joka päivä noin viisi tuntia ja lisäksi opettaja päivystää vielä pari tuntia, jos opiskelijoilla on ongelmia tai kysymyksiä. Lisäksi opettajan työaikaa menee hallinnollisiin töihin sekä ohjaustyöhön ja yksilökeskusteluihin.

Mistä kotoutumiskouluttajan työnkuva ja työaika koostuvat?

  • noin 25 tuntia viikossa suomen kielen, kulttuuriin ja työelämätietouden opettamista
  • seuraavan päivän opetuksen suunnittelu (blogiin) ja oppituntien valmistelu (webinaari-luokkaan)
  • Kurssin alussa tehdään HOPS (henkilökohtainen opintosuunnitelma)
  • Noin vuoden pituinen kotoutumiskoulutus sisältää harjoittelujaksoja. Opettaja auttaa harjoittelupaikan etsimisessä, hakemisessa ja sopimusten tekemisessä.
  • Harjoittelupaikoilla vieraillaan ja ohjataan opiskelijaa oppimaan suomea työssä mahdollisimman tehokkaasti ja työnantajaa/harjoittelun ohjaajaa ohjaamaan suomen kielen oppimista mahdollisimman tehokkaasti. Paikat voivat sijaita hyvin laajalla alueella. Pohjoisin paikka voi olla Utsjoella, eteläisin tähän mennessä Nauvossa.
  • Kurssin loppupuolella rakennetaan jatkosuunnitelmia. Työ on uraohjausta. Mitä sinä haluat tehdä uudessa kotimaassasi nyt, kun puhut jo aika hyvin suomea? Opiskelijan kanssa puhutaan, katsotaan vaihtoehtoja, suunnitellaan ja haetaan opiskelu- ja työpaikkoja. Tässä vaiheessa tuntuu tärkeältä, että opettajalla ja opiskelijalla on hyvä ja luottamuksellinen suhde, joten siitä on etua, että sama opettaja on opettanut 6-12 kuukautta opiskelijalle suomea.
  • Autetaan hankkimaan hygieniapasseja, tulityökortteja, työturvallisuuskortteja…
  • Korkakoulutetuille ohjataan tutkinnonrinnastamisprosessin tekeminen.
  • Treenataan yleiseen kielitestiin ja ilmoittaudutaan siihen ajoissa, jos toiveena on saada pian Suomen kansalaisuus.
  • Säädetään tekniikan kanssa.
  • Jutellaan niitä näitä chatissa opiskelijoiden kanssa ja opechatissä tietysti opettajien kanssa (meillä on virtuaalinen opehuone).
kotoutumiskoulutus_verkossa
Verkko-opettajain kesäloma on keskimäärin sellaiset neljä viikkoa.

Verkko antaa anteeksi paljon, mutta ottaa myös paljon

Verkossa on helppo esittää, että on aina hyvällä tuulella, koska koko ajan joku ei tarkkaile olemustasi samalla tavalla kuin fyysistä läsnäoloa vaativassa vuorovaikutuksessa. Emojiit pelastavat huonoina päivinä. Kotona työskentely on rentoa, oma jääkaappi ja kahvinkeitin ovat lähellä. Pukeutuminen töihin on helppoa. Villasukat voivat olla jalassa koko työpäivän. Sosiaalinen paine on jostakin syystä ainakin itselläni ihan olematon. Varmaan siksi, että katselen webinaarissa ja ryhmäpuheluissani (myös) omaa naamaani monta tuntia päivittäin?

Verkossa opettaja voi kokea työskentelevänsä todella yksin, jos fyysisen läsnäolon mahdollisuutta työkavereiden kanssa ei ole kuukausiin. Työpaikka on tietokone ja siellä tarkemmin internet, jossa voi olla samaan aikaan kymmeniä välilehtiä auki, sähköpostit ja muut viestimet paukkuvat, työpöydät ovat sekaisin ja on vaikeuksia muistaa, missä ja millä nimellä jotkut tehtävät on tallentanut. Tekninen säätö on vakio, mutta siihen tottuu. Tekniikka toimii aina lopulta, kun pysyy rauhallisena, kokeilee, ottaa yhteyttä IT-tukeen, odottaa ja kokeilee uudestaan. Maailma ei lopu, eikä kenekään kotoutumisprosessi ole pilalla, jos yhteys tai tietokone ei joskus hetkeen toimi.  Puhelimellakin voi opettaa, jos varakonekaan ei toimi.

Kotoutumiskoulutus verkossa vie suomen kielen ja yhteiskunnan sellaisiin niemennotkoihin ja saarelmiin, joihin kielikoulutusta ei ole aikaisemmin pystytty viemään. Opiskelijoista suurin osa asuu kaukana kaupungeista ja keskuksista. He jäisivät ilman kotoutumiskoulutusta, jos internetiä ei olisi keksitty. Niin on jäänyt syrjään ihmisiä, varsinkin suomalaisten puolisoiksi tulleita naisia, jo vuosikymmenien ajan. Kotoutumiskoulutus on todella tärkeä prosessi, että yksilö sukupuolesta tai kulttuurisesta taustasta riippumatta tunnistaa oman toimijuutensa mahdollisuudet uudessa kotimaassa. Taustasta riippumatta ”minä osaan” ja ”minä pystyn” motivoivat ihmisiä ihan julmetusti.

Mitä verkko-opettajan työ vaatii

  • pysy rauhallisena
  • älä pelkää tietokoneita
  • älä ajattele, että jotain ei voisi tehdä verkossa
  • ajattele, miten opetussuunnitelman sisältöjä voisi kiepsauttaa jo olemassa oleviin ilmaisiin tietokonejuttuihin: huomaa, että onhan joku ne luokkahuoneeseenkiin sieltä opsista pyöräyttänyt -> kuka? -> opettajat
  • IT-väki auttaa ohjelmistojen käyttöönottamisessa ja teknisten ongelmien kanssa, mutta IT-väki ei käännä sinun opetettavan aineesi opsin sisältöjä verkossa opetettavaan muotoon, ei nyt, eikä tulevaisuudessa. Eihän koulun talkkarikaan tai tietohallintohenkilöstö tule koulussa luokkaan näyttämään, miten sisältöjä luokkahuoneessa pitäisi opettaa.
  • Työhyvinvointi on tärkeää: syö, nuku, liiku ja ole sosiaalinen.
  • Työilmapiiri on tärkeää: mitään näin mullistavan upeaa systeemiä, kuten kotoutumiskoulutus verkossa on, ei pystyisi kehittämään, jos verkkotiimissä työskentelevät opettajat eivät auttaisi, kannustaisi ja jakaisi tietojansa toisilleen ja jos johtamiskulttuuri tiimissä ja firmassa ei olisi erinomaista.

Lopuksi

Syyskuussa kiersin pitkin poikin maata tapaamassa opiskeljoita harjoittelupaikoilla. Samalla reissulla kävin tapaamassa entisiä opiskelijoita ja kysyin, mitä heille kuuluu nyt. Onko töitä löytynyt? Onko kurssista jäänyt hyviä muistoja? Oppiiko suomen kieltä, jos käy kotoutumiskoulutuksen verkossa?