Vuoden kirjat

Mitä luin vuonna 2018?

Vuoden viimeisenä päivänä kirjoitan kolme viimeksi luettua kirjaa listaani. Numero 30 on valmiiksi piirrettynä vihkossa. Tavoitteenani oli lukea vähintään 26 kirjaa vuoden aikana, aloittaa uusi joka toinen viikko.

Nostin tavoitetta syksyllä, kun huomasin tavoitteeni valmistuvan ajoissa. Määrä tuntuu pieneltä verrattuna opiskeluaikojen hurjaan lukutahtiin (vuonna 2015 luin 60 ”vapaa-ajan” kirjaa), mutta toisaalta kohtuulliselta vapaa-ajan rajallisuuteen nähden.

Ilahduttavasti pääsin tavoitteestani yhdellä yli!

kirjat2018a

kirjat2018b

Yritän lukea kaikenlaista kirjallisuutta monesta maasta. Jämähdän helposti lukemaan suomalaisia romaaneja, vanhoja ja uusia. Olenko ehkä sellainen isänmaallinen? Tietoisesti kuitenkin valitsin luettavaksi tänä vuonna lähinnä kirjakaupan pokkarihyllystä löytyneitä teoksia ainakin Yhdysvalloista, Saksasta, Norjasta, Ruotsista, Italiasta, Israelista ja Irlannista.

Salavuoteilusta Brucen keikalle, Lasimestarin opista Napoliin

Tänä vuonna lukemistani kirjoista suosittelen muutamia. Parasta tarinaa tänä vuonna tarjosivat

  1. Perttu Immonen: Suomen rahvaan historia – Olen niin ylpeä metsäläisistä juuristani. Teos on tietokirja, jonka voi nauraa läpi, jos on itseironinen geeniperimäänsä, suomalaisia esi-isiään ja -äitejään kohtaan. Teoksen voi lukea myös traagisena kuvauksena katajaisen kansan vaatimattomasta ja rankasta elämästä. Kirja on täynnä kiehtovia asioista suomalaisten historiasta, kuten kaskinauriista, salavuoteilusta, viinan poltosta, tervan poltosta, verojen välttelystä, käräjistä ja säätyeroista.
  2. Eeva Kilpi: Talvisodan aika ja Välirauha, ikävöinnin aika – Trilogia on täynnä nostalgiaa menetetystä Karjalasta niin lämminhenkisesti. Ihan kuin olisin sen itse kokenut! Kolmasosa Jatkosodan ajasta on vielä lukematta/kuuntelematta.
  3. Tommi Kinnunen: Pintti – Vau, Kinnunen ylittää itsensä joka kerta uudelleen. Mestarillista kuvaamista kolmen sisaruksen näkökulmasta. Tästä teoksesta voisi käyttää inhottavaa muotisanaa: parhautta!
  4. Ossi Nyman: Röyhkeys – Päähenkilö käy samassa Brucen konsertissa, missä olin myös! Harvoin kerrotaan ja kuvaillaan näin, miltä työttömyys näyttää ja tuntuu ja miten siitä selviää parhaiten olemalla jokseenkin välinpitämätön.
  5. Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas – Perus-Westöä. Suomenruotsalaisista lapsista kasvaa suomenruotsalaisia aikuisia, joilla on suomenruotsalaisten ongelmia. Joka tapauksessa he ovat ongelmissaankin puoli vuosisataa suomensuomalaisia edellä.
  6. Ari Väntänen & Marissa Jaakola: Takaisin valoon – Oho. Ihan käsittämätön tarina. Niin uskomaton, että sen on pakko olla totta. Suomalainen nainen huijataan ja kaapataan Tunisiaan, jossa häntä pidetään vankina ja kauppatavarana. Nainen palasi kertomaan tarinansa.
  7. Elena Ferrante: Loistava ystäväni – Tarina 1950-luvun Napolista käynnistyy ja ensimmäisen osa päättyy juuri, kun ollaan hyvässä vauhdissa. Koukuttava ja kiinnostava näkökulma konservatiivisen Italian lähihistoriaan ja erityisesti tyttöjen elämään, unelmiin ja mahdollisuuksiin. Ensimmäinen osa on kuulemma nyt myös HBO:lla tv-sarjana.

Vaikuttavin vuonna 2018 julkaistu esikoisromaani oli Laura Mannisen Kaikki anteeksi. Suuret odotukset ja hehkutus puolestaan lässähtivät pannukakuiksi Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -teoksessa.

Marja-Liisa Vartio ja John Irving toimivat aina. Tämänvuotiset eivät kuitenkaan vetäneet vertoja esimerkiksi Vartion Hänen olivat linnut -romaanille, tai Irvingin huippuhyviin teoksiin Oman elämänsä sankari, Ystäväni Owen Meany, Kaikki isäni hotellit, Garpin maailma… Varhaisessa Vapauttakaa karhuissa Irvingin tyyli hakee vielä muotoansa, mutta niin hakee myös viisi (?) vuosikymmentä Irvingiä suomentanut Kristiina Rikman. Kiehtovaa miten kääntämisen muutokset tulevat näkyväksi, kun vertaa saman henkilön käännöksiä saman kirjailijan teoksissa vuosikymmenten aikana! Peter Franzénin teos Tumman veden päällä oli hauskaa kuunnella hänen itsensä lukemana. John Greenin suosio nuortenkirjailijana avautui hyvin Arvoitus nimeltä Margosta. Täytynee lukea ensi vuonna Tähtiin kirjoitettu virhe. Eipä ihme, että Green saa nuorison lukemaan.

Unohdettavia ovat ehdottomasti Laura Paloheimon Mama Mojo, David Safierin Huono Karma. Enkä jaksaisi tarttua teokseen Cathy Kellyn Uusia alkuja, jos tietäisin sisällön etukäteen.

Elena Ferranten Napoli-sarjan ensimmäinen osa Loistava ystäväni oli oikein hyvä. Aion jatkaa sarjan parissa heti tammikuussa äänikirja-formaatissa tien päällä. Myös Yuval Noah Hararin Sapiens innosti tarttumaan Hararin seuraavaan bestselleriin Homo Deukseen, joka on vielä kesken, ja hankkimaan kirjamessuilta uuden 21 oppituntia maailman tilasta. Heidi Lindénin kirja #meetoo-vallankumous teki vihaiseksi ja taas kerran terävöitti, että sukupuolten välinen tasa-arvo ei olekaan vielä valmis. Esimerkiksi elokuva-alalla eletään vielä lähes kivikautta.

Ilman BookBeatia en olisi selvinnyt yli 30 kirjan vuosiurakasta. Pidin ”kirjojen Netflixiä” auki kaksi ja puoli kuukautta. Ehdin helposti kuunnella äänikirjana kuusi kirjaa ja lukea viisi e-kirjaa. On yllättävän nopeaa lukea kirja tabletilta tai puhelimesta, tai kuunnella se autolla ajaessa tai lenkkeillessä.

suomenrahvaanhistoria
Kirjassa kerrotaan muun muassa, miten kruunu epäili talonpoikien kuolevan tahallaan nälkään, ettei heidän tarvitsisi maksaa veroja.

On aika kääntää sivu lukuvuoteen 2019 ja sen tarjoamiin kirjaelämyksiin. Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!

Mainokset

Intohimona kirjallisuus

Kirjamessuilla mässäillään ja heitellään seteleillä niitä, jotka puhuvat parhaiten

taidekirja
Tuttu Facebookista, nyt myös kirjana.

Kaltaiseni villit ja menevät nuoret ihmiset sekoavat täysin lokakuun karnevalistisesta kirjahumusta. On Turun kirjamessua, kirjamessubileitä, -klubeja, -diskoja, Aleksis Kiven päivää ja Helsingin kirjamessua. Kaikkialla puhutaan kirjoista, diilataan niitä kadun kulmilla ja trokataan syrjäisillä kujilla. Retkahtaminen on helppoa. Kirjailjat Suomesta ja ulkomailta kokoontuvat kirjamessukaupunkeihin lietsomaan viimeisimpiä kirjajuttujaan ja levittelemään lukemattomat lopputuotteensa kansan koskeltaviksi. Kukkaronnyörit valahtavat löysiksi.

Niinpä menen, pyydän palkatonta vapaata ja vapaaehtoisesti teen itselleni tulonmenetyksen, koska haluan vajota kirjamessunirvanaan heti perjantaiaamuna. Olen koululaisryhmien ja vapaana kulkevan senioriväestön kanssa paikalla, kun vanhan pääkaupungin Messukeskuksen ovet aukeavat ja alkusoitto törähtää. Ei pelota. Tänään on tilipäivä. Rahaa on.

howispendmoney

Turun kansainväliset kirjamessut ovat kolmipäiväiset. Esillä ovat kustantajat, kirjakaupat, kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyvät järjestöt ja yhdistykset, yleishyödylliset kulttuuriyhdistykset, äidinkielen opettajat, Turun yliopisto, kirjatapahtumat, antikvariaatit ja vaikka mitä. Samaan aikaan samassa messukeskuksessa järjestetään ruokamessut, joilta voi hakea palanpainiketta messuevääksi tai kotiin viemisiksi.

osterit
Tieto lisää poltetta hedonismiin. Osterit ja samppanja toimivat täsmälääkkeenä. Kuvassa Kalaliike S. Wallinin herkulliset osterit.

Aterioin lounaaksi italialaista pitsaa ja hieman ennen messujen sulkeutumista nautin kolme osteria, vartaan grillattuja katkarapuja sekä maistiaislasit samppanjaa ja punaviiniä. Mukaan ruokamessujen puolelta lähti italialaisia pastoja, suomalaista kuivalihaa, valkohomejuustoa ja valkosipulisilliä.

Asiaan. Poimin ohjelmalistalta ammattillisesti kiinnostavat keskustelut, jotain viihdyttävää ja ilmiöitä, joita en ole ehtinyt seurata riittävästi somessa.

Selkokirjapaneelissa Fiore-lavalla pohditaan, ketkä selkokirjoista hyötyvät. Kohderyhmiä ovat ainakin neurobiologisista vammoista kärsivät, kuten henkilöt, joilla on kehitysvamma, lukihäiriö tai ADHD. Toinen kohderyhmä on muuta kieltä kuin suomea äidinkielenä puhuvat eli kotoisammin maahanmuuttajat ja muut ulkomaalaiset. Myös muistisairauksista kärsivät henkilöt ovat selkokirjojen lukijakuntaa. Helppolukuiset kirjat voivat synnyttää tai herättää lukuinnostuksen, kun kirjojen kieli on helppoa ymmärtää. Selkokirjoiksi on kirjoitettu viime aikoina muun muassa romaaneja, lastenkirjoja ja tietokirjoja. Selkokeskuksen sivuilta löytyy kirjakauppa.

markku into
Kirjastonhoitajanakin ansioitunut, tänä vuonna edesmennyt Markku Into, sai messuilta oman näyttelytilansa.

Kuisti-lavalla keskustellaan siitä, miten vauvoille kannattaa lukea. Helsingin yliopistossa vauvojen kielenkehitystä on tutkittu Lukivauva-hankkeessa, jonka koordinaattori Sanna-Kaisa Talola kertoo tutkimustuloksista: lapsen kielellinen kehitys, ongelmanratkaisukyky ja koulumenestys ovat parempia niillä, joille luetaan jo ihan pikkuruisena vauvana loruja. LUKEKAA LAPSILLENNE IHMISET! Voitte ennaltaehkäistä lastenne syrjäytymistä ja opettajien loppuunpalamista! Kuin laittaisi rahaa pankkiin.

 

Voisiko kone ajatella puolestani ja säästää aivojani?

Seuraavaksi ohjelmalehtinen ohjaa Tieto-lavalle, jossa Rauhankone-teosta alustaa professori ja tekoälytutkija Timo Honkola. Aivot työssä -kirjaa esittelevät aivotutkijat Minna Huotilainen ja Katri Saarikivi. Millainen työ sopii ihmisaivoille? Miten tekoäly auttaa työssä ja ihmisten välisessä kohtaamisissa? Tämä on pakko kuulla, tiedä vaikka olisivat keksineet keinon siihen, miten voisin vain laiskotella ja saada silti rahaa.

Kolme tutkijaa toteavat, että teknologia täytyy valjastaa ihmisen hyödyksi. Ihmisen ei pidä tulla koneen kaltaiseksi, vaan koneen ihmisen kaltaiseksi. Tekoälyä voi kehittää auttamaan missä tahansa asiassa niin arki- kuin työelämässä. Ratkaisun kuitenkin täytyy olla helppo käyttää mahdollisimman monelle ihmiselle. Tekoälystä ei ole ihmisille iloa, jos lopputulos on niin monimutkainen, että täytyy opiskella insinööriksi, ennen kuin sovellusta voi käyttää.  Kaikki kolme puhuvat työelämän stressin helpottamisesta toimivilla tekoälyratkaisuilla. Lavalla pohditaan myös, miten koneet ovat muuttaneet oppimista. Yllättävän paljon puhutaan tunteista: voiko kone oppia tuntemaan tai ainakin ymmärtämään tunteita. Miten koneet vaikuttavat ihmisten tunteisiin. Mutulla ja lukematta sanoisin, että paljon, koska nykyisin niin ystävät, rakkaudet kuin työkaverit (eli kaikki ne, joita kohtaan yleensä tunnetaan tunteita) ovat aikaisempaa useammin tavoitettavissa (joskus vain) onlinessa.

Aivot työssä -kirjassa on vinkkejä, miten työpaikkoja ja työkulttuuria voisi kehittää niin, että työ olisi vähemmän kuormittavaa aivoille. Keskeytykset ja liialliset ärsykkeet kuormittavat aivoja ja edistävät stressiä. Stressaantunut älykäs asiantuntija on helposti kärttyinen ja vähemmän älykkään oloinen. Asiantuntijuus vaipuu horrokseen unettomuuden ja levottomuuden alle. Teemat ovat tuttuja ja tunnettuja omassa työelämässäni, jossa työntekijät ovat yleensä opettajia, tutkijoita ja viestintäammattilaisia. Puheenvuorojen jälkeen olin pakotettu ostamaan teokset. Lupaan referoida pomolle.

kaikki-kirjat
Vuoden kirjasaalis: Yksi elämäkerta, kolme romaania, neljä tietokirjaa ja yksi muu.

Ilonin ihmemaan lavalla Anders Vacklin ja Aki Parhamaa kertovat olevansa ei-enää-niin-nuoria käsikirjoittajia, jotka tykkäävät pelata. Nyt he ovat malttaneet sulkea Assassin’s Creedin, avata Wordin ja kirjoittaa romaanin, jossa pelataan. Oikeastaan koko maailman läpäisee pelillisyys. Sensored reality 1 – BETA sijoittuu vuoteen 2117, Japaniin ja ilmeisesti myös Helsinkiin. Siinä opiskellaan sisäoppilaitoksessa, niin kuin Tylypahkassa, mutta pelaamista. Kansilehden mainostekstin mukaan BETA avaa trilogian, jonka ”tarina yhdistelee pelimaailmaa, scifiä, historiaa ja luo näkymiä ilmastonmuutoksen runteleman maapallon ja Suomen tulevaisuuteen”. Kuulostaa kovalta setiltä. Koska Vacklinin Elokuvan runousoppia oli niin hyvä käsikirjoittamisen oppikirja, arvelen, että tämänkin on oltava hyvä ja teen ostopäätöksen.

 

”Mää ja”, sanos turkulaine

Heidi Lindén puhuu tarkasti ja kiinnostavasti siitä, miten Me too -kampanja ja häirintäkeskustelu (erityisesti elokuva-alalla) on edennyt Suomessa viimeisen vuoden aikana. Kesän aikana työryhmän kanssa kootussa kirjassa #metoo-vallankumous, kerrotaan 150 tarinaa häirinnästä. Haastattelijan mukaan tarinat ovat myös elokuvaskeneä tuntevalle ”järkyttäviä”. Kulttuuriministeri Sampo Terho saa kiitosta siitä, että hän käynnisti häirintää koskevan selvityksen elokuva-alalla. Lindén toteaa, että tarvittiin ulkopuolinen, joka selvityksen aloittaa. Mediataloissa ja lehtien toimituksissa häiritsijämiesten nimet kyllä tiedetään, mutta kulttuurialan hyvä veli -verkoston takia tarvittiin pesunkestävä persu näyttämään tietä häirinnän kitkemisessä. Eikös olekin ironista, punavihreät ystäväni?

metoo
Häviävä puolituntinen Heidi Lindénin haastattelua säästi vaivalta lukea vuoden metoo-postaukset internetistä.  Esitys oli kiireiselle ihmiselle täsmällinen ja tehokas tietoisku aiheesta, josta pitäisi jo tietää kaikki olennainen.

Hurmioituneena hienoista puheenvuoroista ja alustuksista ryntään kirjaostoksille. Kirjamessujen ohjelmajohtaja Jenni Haukio kiiruhtaa auditorion takanurkasta sivuovelle. Pari päivää myöhemmin lehdissä ja somessa taivastellaan, miten hänen aviomiehensä istuskeli auditorion rappusilla.

rikujatunna
Maailman äärissä matoja syömällä kaikkien alojen asiantuntijoiksi pätevöityneet Riku ja Tunna kertovat näkemyksiään tärkeistä asioista.