Kotoutumiskoulutus verkossa

Mitä nyt taas. Jotain digiloikkia?

Vuorovaikutuksesta internet-opetuksessa

Melkein pari vuotta sitten sain tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä. Kaksi luovaa hullua opettajaa koulutusalan yrityksessä olivat kehittäneet konseptin kotoutumiskoulutukseen verkossa. En voinut kuvitellakaan, että mitään tällaista olisi olemassa.

Nyt olen kertonut lähes kahden vuoden ajan, että olen verkko-opettaja. Minulle on vastattu esimerkiksi ”niin minäkin, pidän jooga-tunteja verkossa”, ”minäkin olen opiskellut sellaisen moodle-kurssin joskus” ja ”onpa helppo homma, kun ei tarvii kuin laittaa ne materiaalit sinne verkkoon”.

Sittemmin aloin vastata, että teen kotoutumiskoulutusta verkossa. Se on vaikeaa, koska siinä tehdään äidinkielen ja kirjallisuuden (no, tässä tapauksessa S2-) opettajan työtä ja uraohjaajan työtä. Kielen lisäksi opetan suomalaista kulttuuria ja suomalaisen yhteiskunnan käytäntöjä. Olen vastuussa niin monen ihmisen elämästä, integroitumisesta ja tulevaisuudesta, että en ehkä uskaltaisi tehdä tätä työtä, jos en olisi pätevä opettaja ja humanistimaisteri.

laptop calendar and books
Verkkokotoutumiskouluttajan työpöytä ei ole näin järjestyksessä, mutta idea on sama. Tietotekniikkaa on enemmän.

Opetusta on maanantaista perjantaihin joka päivä puoli yhdeksästä kolmeen. Opetuspaikka on internet. Minä olen kotona ja opiskelijat ovat kodeissaan, kuka missäkin päin Suomea. Toteutuneita opetustunteja kontaktiopetuksena verkon kautta tulee opetettua 25 tuntia viikossa. Se on seitsemän tuntia enemmän, kuin äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien opetusvelvollisuus on koulussa eli paljon, mutta en valita, sillä olen varma, että yksikään äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja ei ole päässyt tekemään mitään näin siistiä ja kumouksellista ainakaan minun elinaikanani.

Mikä on vuorovaikutusta?

Vuorovaikutus tapahtuu kasvotusten niin, että vuorovaikuttajat ovat samassa tilanteessa läsnä ja keskusteluyhteydessä.

marketing man person communication
Halloo halloo täällä opettaja Turusta, kuuluuko sinne Varkauteen?

Kotoutumiskoulutus verkossa on niin vuorovaikutteista, että ryhmä oppii tuntemaan toisensa hyvin, opettaja(t) oppivat tuntemaan opiskelijansa hyvin ja pitkä opiskelu omassa mukavassa ryhmässä voi johtaa esimerkiksi henkilökohtaisiin kriiseihin vertaisyhteisön menettämisestä tai leipiintymiseen, kun joka päivä näkee saman opettajan ja samat naamat kurssilla.

Verkkoluento, moodle tai blogi eivät ole vuorovaikutusta. Ne ovat ilmoittelua (esim aikatauluja ja palautuksia) varten tai itsenäistä opiskelua, niin, että joku opettaja joskus jossakin ottaa suorituksen vastaan ja mahdollisesti kommentoi sitä. Verkkokurssilla kotoutujat saavat oikeat vastaukset tehtäviin myöhemmin samana päivänä tai vielä parempi on, jos nettitehtävä on itsensä tarkistava. Opettajalta säästyy aikaa muuhun. Suosin itse tehtäviä, joita purkamalla voidaan opiskella teemaa seuraavan päivän webinaareissa.

Mitä kotoutumiskoulutuksella opiskellaan?

  • kirjoittamista
  • lukemista
  • kuuntelua
  • puhumista

Olen minäkin jumppatunteja pitänyt verkossa. Kun opiskelemme ruumiinosia, avataan web-kamerat, lauletaan ja jumpataan pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat, polvet, varpaat. Olen myös lavastanut verkkoon esimerkiksi omaa nimeäni kantavan ravintolan, äitiysneuvolan, vaalit, kukkakaupan, kierrätyspisteen, kaupan, Kelan toimiston, lääkärin vastaanoton, tilanteen, jossa on pakko soittaa huoltomiehelle, sääaseman ja rautatieaseman asemalaiturin kuulutuksineen. Webinaareissa on käyty toisten opiskelijoiden kodeissa, risteilyllä, Helsingissä, Turun kirjamessuilla, hammaslääkärissä, matkatoimistossa ja lennetty lentokoneella Espanjaan. Jouluisin, itsenäisyyspäivänä, Halloweenina, pääsiäisenä, vappuna, syntymäpäivinä, juhannuksena ja kurssin lopuksi on ollut teeman mukaisia juhlawebinaareja. Opiskelijat ovat tehneet webinaareihin esimerkiksi näytelmiä. Opiskelija tietää, että opettaja grillaa juhannuksena makkaraa vesisateessa ja juo olutta.

Lisäksi opiskelijoilla on päivittäin tunnin sessio, jossa tehdään yleensä ryhmä- tai pariharjoituksena (ryhmäpuheluissa) päivän teemaan liittyviä harjoituksia. Opettaja kiertää tunnin ajan ryhmissä auttamassa, vähän niin kuin luokkahuoneessakin. Tunti voi olla myös varattu muuhun tuottavan kielitaidon harjoitteluun. Opiskelijan voi lähettää puhelimen, tehtävien ja kysymysten kanssa kanssa esimerkiksi lähikauppaan, kirpputorille tai kirjastoon harjoittelemaan oman arkipäivän asiointia. Harvoin tulee vastaan kotoutuja, joka ei osaa puhelinyhteyksien kautta raportoida tekemisiään: ottaa kuvia ja kirjoittaa tai puhua videolle, mitä hän näkee omalla pihallaan, mitä huoneita hänellä on kotonaan, mitä lähimetsässä kasvaa tai mitä yrityksiä ja ajanviettopaikkoja kotikylältä löytyy.

Webinaari vai verkkoluento

Kun henkilö ohjataan kotoutumiskoulutukseen verkkoon, viestintä tapahtuu välineillä, jotka ovat olleet käytössä jo vuosia. Ne eivät ole scifiä tai vaadi törkeästi rahaa. Toki tästä postauksesta voi tietysti lähteä netissä kiertämään urbaanilegenda, jossa ”mamuja opetetaan Kelan laskuun virtuaalitodellisuudessa”. Esimerkkinä opetuspaikoista mainittakoon Skype ja opetusalustasta blogit sekä vanha kunnon padlet.

Webinaareja opiskelijoilla on päivässä kaksi. Opettaja opettaa päivässä kaksi tai kolme webinaaria riippuen siitä, kuinka monta tasoryhmää on. Webinaari ei ole verkkoluento. Webinaarissa puhutaan, kysellään, toistetaan, harjoitellaan ääneen, kerrotaan kuulumisia, kysellään lisää, nauretaan, itketään ja tehdään erilaisia harjoituksia saneluista kuunteluihin, draamaharjoituksiin tai oppikirjan kielioppitehtäviin.

Verkkoluento on nauhoitettu video, jossa korkeakoulun opettaja, personal trainer, minkä tahansa alan nettivalmentaja tai vastaava puhuu kameralleen, nauhoittaa oman puhuvan päänsä ja lähettää videon opiskelijoidensa tai asiakkaidensa katsottavaksi. Verkkoluento on olemassa oleva video, ”vanha” live-tilanne, jossa ei ole enää ”todellista” vuorovaikutusmahdollisuutta. Videotallennetta voi jälkeen päin kommentoida ja opettaja/ kouluttaja voi tehdä videoon perustuvia kysymyksiä, joihin kurssilaiset vastaavat. Verkkoluentoa ei kuitenkaan voi keskeyttää, eikä siellä synny keskustelua, yllättäviä huomioita, yhteisöllisyyttä tai dialogia opettajan/kouluttajan/tms kanssa.

Me käytämme videotallenteita itsenäisinä tehtävinä, jotka verkkokurssilla ovat sama asia kuin kotitehtävät*. Opiskelijalla on iltapäivisin aikaa noin puolitoista tuntia tehdä itsenäiset tehtävät niin, että hän voi kysyä opettajalta apua chatissa. Hän voi myös tehdä tehtävät itsenäisesti myöhemmin illalla, jos ei kaipaa apua. Opettaja siis päivystää ryhmän chatissa iltapäivisin lähes virka-ajan loppuun asti ja voi samalla valmistella huomisia tunteja tai tehdä hallinnollisia asioita.

*eli: on se ja sama onko opiskelijoilla oppikirjoja, joista tehtävät määrätään vai verkkotehtäviä vai opettajan omia tehtävämateriaaleja VAI VALMIITA VIDEOITA. Kaikki ovat ihan hyviä, kunhan ne tukevat opiskelijan itsenäistä oppimista varsinaisen vuorovaikutteisen opetuksen lisäksi.

Kotoutumiskouluttajan työ

Kotoutumiskoulutuksessa verkossa opiskelija on keskusteluyhteydessä opettajan kanssa joka päivä noin viisi tuntia ja lisäksi opettaja päivystää vielä pari tuntia, jos opiskelijoilla on ongelmia tai kysymyksiä. Lisäksi opettajan työaikaa menee hallinnollisiin töihin sekä ohjaustyöhön ja yksilökeskusteluihin.

Mistä kotoutumiskouluttajan työnkuva ja työaika koostuvat?

  • noin 25 tuntia viikossa suomen kielen, kulttuuriin ja työelämätietouden opettamista
  • seuraavan päivän opetuksen suunnittelu (blogiin) ja oppituntien valmistelu (webinaari-luokkaan)
  • Kurssin alussa tehdään HOPS (henkilökohtainen opintosuunnitelma)
  • Noin vuoden pituinen kotoutumiskoulutus sisältää harjoittelujaksoja. Opettaja auttaa harjoittelupaikan etsimisessä, hakemisessa ja sopimusten tekemisessä.
  • Harjoittelupaikoilla vieraillaan ja ohjataan opiskelijaa oppimaan suomea työssä mahdollisimman tehokkaasti ja työnantajaa/harjoittelun ohjaajaa ohjaamaan suomen kielen oppimista mahdollisimman tehokkaasti. Paikat voivat sijaita hyvin laajalla alueella. Pohjoisin paikka voi olla Utsjoella, eteläisin tähän mennessä Nauvossa.
  • Kurssin loppupuolella rakennetaan jatkosuunnitelmia. Työ on uraohjausta. Mitä sinä haluat tehdä uudessa kotimaassasi nyt, kun puhut jo aika hyvin suomea? Opiskelijan kanssa puhutaan, katsotaan vaihtoehtoja, suunnitellaan ja haetaan opiskelu- ja työpaikkoja. Tässä vaiheessa tuntuu tärkeältä, että opettajalla ja opiskelijalla on hyvä ja luottamuksellinen suhde, joten siitä on etua, että sama opettaja on opettanut 6-12 kuukautta opiskelijalle suomea.
  • Autetaan hankkimaan hygieniapasseja, tulityökortteja, työturvallisuuskortteja…
  • Korkakoulutetuille ohjataan tutkinnonrinnastamisprosessin tekeminen.
  • Treenataan yleiseen kielitestiin ja ilmoittaudutaan siihen ajoissa, jos toiveena on saada pian Suomen kansalaisuus.
  • Säädetään tekniikan kanssa.
  • Jutellaan niitä näitä chatissa opiskelijoiden kanssa ja opechatissä tietysti opettajien kanssa (meillä on virtuaalinen opehuone).
kotoutumiskoulutus_verkossa
Verkko-opettajain kesäloma on keskimäärin sellaiset neljä viikkoa.

Verkko antaa anteeksi paljon, mutta ottaa myös paljon

Verkossa on helppo esittää, että on aina hyvällä tuulella, koska koko ajan joku ei tarkkaile olemustasi samalla tavalla kuin fyysistä läsnäoloa vaativassa vuorovaikutuksessa. Emojiit pelastavat huonoina päivinä. Kotona työskentely on rentoa, oma jääkaappi ja kahvinkeitin ovat lähellä. Pukeutuminen töihin on helppoa. Villasukat voivat olla jalassa koko työpäivän. Sosiaalinen paine on jostakin syystä ainakin itselläni ihan olematon. Varmaan siksi, että katselen webinaarissa ja ryhmäpuheluissani (myös) omaa naamaani monta tuntia päivittäin?

Verkossa opettaja voi kokea työskentelevänsä todella yksin, jos fyysisen läsnäolon mahdollisuutta työkavereiden kanssa ei ole kuukausiin. Työpaikka on tietokone ja siellä tarkemmin internet, jossa voi olla samaan aikaan kymmeniä välilehtiä auki, sähköpostit ja muut viestimet paukkuvat, työpöydät ovat sekaisin ja on vaikeuksia muistaa, missä ja millä nimellä jotkut tehtävät on tallentanut. Tekninen säätö on vakio, mutta siihen tottuu. Tekniikka toimii aina lopulta, kun pysyy rauhallisena, kokeilee, ottaa yhteyttä IT-tukeen, odottaa ja kokeilee uudestaan. Maailma ei lopu, eikä kenekään kotoutumisprosessi ole pilalla, jos yhteys tai tietokone ei joskus hetkeen toimi.  Puhelimellakin voi opettaa, jos varakonekaan ei toimi.

Kotoutumiskoulutus verkossa vie suomen kielen ja yhteiskunnan sellaisiin niemennotkoihin ja saarelmiin, joihin kielikoulutusta ei ole aikaisemmin pystytty viemään. Opiskelijoista suurin osa asuu kaukana kaupungeista ja keskuksista. He jäisivät ilman kotoutumiskoulutusta, jos internetiä ei olisi keksitty. Niin on jäänyt syrjään ihmisiä, varsinkin suomalaisten puolisoiksi tulleita naisia, jo vuosikymmenien ajan. Kotoutumiskoulutus on todella tärkeä prosessi, että yksilö sukupuolesta tai kulttuurisesta taustasta riippumatta tunnistaa oman toimijuutensa mahdollisuudet uudessa kotimaassa. Taustasta riippumatta ”minä osaan” ja ”minä pystyn” motivoivat ihmisiä ihan julmetusti.

Mitä verkko-opettajan työ vaatii

  • pysy rauhallisena
  • älä pelkää tietokoneita
  • älä ajattele, että jotain ei voisi tehdä verkossa
  • ajattele, miten opetussuunnitelman sisältöjä voisi kiepsauttaa jo olemassa oleviin ilmaisiin tietokonejuttuihin: huomaa, että onhan joku ne luokkahuoneeseenkiin sieltä opsista pyöräyttänyt -> kuka? -> opettajat
  • IT-väki auttaa ohjelmistojen käyttöönottamisessa ja teknisten ongelmien kanssa, mutta IT-väki ei käännä sinun opetettavan aineesi opsin sisältöjä verkossa opetettavaan muotoon, ei nyt, eikä tulevaisuudessa. Eihän koulun talkkarikaan tai tietohallintohenkilöstö tule koulussa luokkaan näyttämään, miten sisältöjä luokkahuoneessa pitäisi opettaa.
  • Työhyvinvointi on tärkeää: syö, nuku, liiku ja ole sosiaalinen.
  • Työilmapiiri on tärkeää: mitään näin mullistavan upeaa systeemiä, kuten kotoutumiskoulutus verkossa on, ei pystyisi kehittämään, jos verkkotiimissä työskentelevät opettajat eivät auttaisi, kannustaisi ja jakaisi tietojansa toisilleen ja jos johtamiskulttuuri tiimissä ja firmassa ei olisi erinomaista.

Lopuksi

Syyskuussa kiersin pitkin poikin maata tapaamassa opiskeljoita harjoittelupaikoilla. Samalla reissulla kävin tapaamassa entisiä opiskelijoita ja kysyin, mitä heille kuuluu nyt. Onko töitä löytynyt? Onko kurssista jäänyt hyviä muistoja? Oppiiko suomen kieltä, jos käy kotoutumiskoulutuksen verkossa?

Mainokset

Isänmaan puolesta

Miten maailmanpolisiissa pärjää bipolaarisena naisena? Mitä yhteistä on amerikkalaisella agenttisarjalla ja suomalaisella opettajankoulutuksella?

Röhnötin viime viikonlopun sohvalla flunssaisena ja katselin suoratoistopalvelu Netflixistä kaksi ensimmäistä tuotantokautta Isänmaan puolesta -sarjaa (Homeland). En ole kovin ketterä sarjojen katsoja. Countrymusiikkibisnessarja Nashvillen katseluun meni kolme tai neljä vuotta, Hakekaa kätilö! -sarjan aloitin tammikuussa 2017 ja olen päässyt jo melkein kolmannen kauden puoleen väliin.

Päätin vaihtaa nyt genreä ja etsin musikaalisarjojen ja BBC:n draamojen sijasta kuumeisesti mukavaa agenttisarjaa. Isänmaan puolesta valikoitui kohteekseni, koska sarjassa näyttelee Claire Danes, jonka hienoa roolisuoritusta Temple Grandin -elokuvassa usein muistelen lämmöllä. Elokuva kertoo autistisesta etologista (eläinten käyttäytymisen tutkija), jonka elämäntehtävä autismista tiedon välittämisen lisäksi on ollut parantaa karjan hyvinvointia ja vähentää eläinten stressiä ennen teurastusta. Katsoin elokuvan vuonna 2012 kaksi kertaa, koska leffan tarina oli niin uskomaton ja älyttömän hieno.

Kuvahaun tulos haulle romeo and juliet movie
Claire Danes hyvin nuorena ja Leonardo DiCaprio vähän ennen Titanicia.

Kun aloitin Isänmaan puolesta -sarjan katselun, ihmettelin, että näyttääpä Danes nuorelta. Senhän pitäisi olla ikäloppu, koska hän näytteli jo 90-luvun puolessa välissä Romeossa ja Juliassa ihku-Leon kanssa. Googlailu kertoo Danesin olevan syntynyt 1979, joten eläkevirka ei vielä taida olla kyseessä, vaikka sarjaa onkin tehty jo seitsemän kautta.

Agenttisarjassa Danes näyttelee bipolaarista CIA:n (nais)agenttia. Tiedämme paljon kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, ja monilla meistä on lähipiirissä joku bipolaarinen. Tarinoita kaksisuuntaisesta voi lukea esim. kolmekymppisten starojen elämäkerroista.

Vasemmalla Danes on autistinen Temple Grandin, oikealla bipolaarinen Carrie. Kuva on täältä.

Mutta miten maailman poliisissa pärjätään sairauden kanssa?

Danesin näyttelemä henkilöhahmo Carrie saa sairaanhoitajasiskoltaan lääkkeitä, koska hän ei uskalla kertoa työpaikallaan, että hänellä on mielenterveysongelmia. Aina kun taudissa on menossa “hyvä” vaihe, Carrie saa loistavia ideoita ja pystyy ennakoimaan terroristien mielenliikkeet ja seuraavat käänteet. Carrie aistii ja “vain tietää” intuitiivisesti, mitä seuraavaksi tapahtuu tai mitä jäi aiemmin huomaamatta. Silloin kaikki mieskollegat ihastelevat hyvää työtä ja kehuvat Carrieta parhaaksi tiedustelu-upseeriksi. Hyvä vaihe johtaa aina tunnelman tiivistymiseen agenttihommissa ja mania muuttuu huonoksi. Tämän jälkeen Carrie syrjäytetään, sivuutetaan tai pannaan hetkeksi virasta, koska hän on epäluotettava.

Kahden kauden aikana Carrie parkuu ja vollottaa melkein joka jaksossa, värisyttää alahuultaan niin, että on pakko matkia jo siinä vaiheessa, kun näkee Danesin kosteat silmät ja kilaroi puhelimessa mieskollegoille, koska hän nyt taas vain tietää jotain. Kun Carrie ei ulvo, hän on piinkova ja uhkarohkea terrorismintorjuja. Aina tutkimuksenjohtaja tai muu auktoriteetti sanoo, että Carrie ei saa mennä yksin sinne tai tänne, aina Carrie näytetään kipittämässä juuri sinne ja tuonne, vaikka olisi pitänyt odottaa muutama minuutti vahvistusta. En tiedä onko kaksisuuntaisen esittäminen moisena kilarointia huonoa kirjoittamista vai laiskaa ohjaamista. Ehkä sekä että. Hahmossa kuitenkin täyttyvät bipoinfon maniapiirteet, mutta ei muuta. Carriella on päällä “hyvä” mania silloin, kun hän syö lääkkeet ja “huono” silloin, kun hän jättää lääkkeet syömättä tai joku pahis ilmestyy maan alta ja on aika lähteä kentälle paukuttelemaan.

Spoiler alert – Miksi Carrie ei ole agentti vaan NAISagentti?

Carrie on CIA:n paras terroristin saalistaja, mutta rakastuu terroristiin ja sotasankariin Brodyyn (Damian Lewis), jonka kaksoisagentin roolia kaksi ensimmäistä kautta saa jännätä. Carrie tietää, että Brody on paitsi Amerikan kultapoju, myös käännytetty terroristiksi. Hän virhearvioi ja mokailee tutkimuksissa, koska on niin lääpällään Brodyyn, että antaa tunteiden viedä voiton terrorismin torjunnassa.

naisagentti
Kun etsii Googlesta kuvaa naisagentista, löytyy tietoa mm. siitä, mistä voi ostaa seksikkäitä naisagentin kostyymejä.

Mieskollegat muistavat säännöllisesti paheksua sitä, miten tunteet ohjaavat naiskollegaa. Samaan aikaan yksi jos toinen CIA:n herroista itkee lätkimään lähteneen vaimon perään ja uhriutuu: “laitoin aina työn etusijalle, rakastan häntä silti!”. Vaihtoehtoisesti miehet sarjassa ovat yksinäisiä tarkka-ampujia, joita ohjaa hullu vallankäyttämisen himo, kun pääsee ottamaan kaiken maailman varapresidentin kavereita pois päiviltä. Sarjan miehet saattavat olla myös terroristeja, joita ohjailee aivopestyn tunne siitä, että he uhrautuvat jonkin hienon ja ylevän (kuten isänmaan) puolesta. Miesten tunteita ei sarjassa kuitenkaan kommentoida kriittisesti tai paheksuta, vaikka ne aiheuttavatkin pahaa mieltä, kaaosta ja sekasortoa huomattavasti Carrien hellyydenkipeyttä enemmän.

Mielen murtaminen

Kuinka trendikkään oikeistopopulistista! Sarjassa kaikki muslimit ovat terroristeja, paitsi yksi, joka on CIA:ssa töissä. Luulin, että muslimien esittäminen terroristina, eikä esimerkiksi hyvin heterogeenisenä toimijajoukkona jäi elokuvissa ja televisiosarjoissa johonkin ysärille tai ainakin 00-luvulle. Brodyn vaimokin edustaa taattua 90-luvun amerikkalaisen elokuvan naista: kauniit kasvot, ei aivoja. Sänkyyn sen kanssa, joka kulloinkin auttaa häntä ja lapsia eniten. Oman äijän kanssa menee hyvin, kun pääsee varapressan vaimon piireihin.

Myös USA:n merijalkaväensotilaat ovat käännytettyjä muslimeja ja näin ollen myös terroristeja. Terroristi-kansallissankari Brodya pidettiin kolme vuotta kuopassa, jossa hänen mielensä murrettiin. Tämä tarkoittaa sarjassa eristämistä ja kiduttamista. Kolmen vuoden jälkeen terroristipomo otti Brodyn luokseen asumaan ja opetti tämän rakastamaan itseänsä ja omaa asiaansa ja lopulta sotilas vapautettiin Amerikkaan paukuttelemaan vallanpitäjiä hengiltä. 

Kuulostaa tutulta! Vajoan kuumehoureissa muistelemaan lukuvuotta  2014–2015, kun suoritin äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajakoulutuksen. Opettajaksi ja terroristiksi kasvattamisen metodi on täsmälleen sama, vaikkakin huomattavasti väkivallattomampi ja ilman terroristidraamaa. En ole onnistunut kuulemaan tai löytämään metodin nimeä, mutta opettajankouluttajat kyllä tietävät, mistä on kysymys. Asepalveluksen suorittaneille metodi on tuttu myös.

Metodin ideana aineenopettajakoulutuksessa on ensin syyslukukauden hajoittaa kaikki tutut, totutut ja turvalliset ajattelutavat palasiksi. Siinä missä yli-individualistinen yliopisto-opiskelija on ehtinyt tottua yksinäiseen puurtamiseen, loputtomaan lukemiseen ja kirjoittamisee ja asioiden tutkimiseen, oivaltamiseen ja kyseenalaistamiseen, yhtäkkiä hänen on pakko toimia ryhmässä toisten ihmisten kanssa ja tehdä asioita säheltäen eteen päin ilman, että kukaan ymmärtää mistä on kysymys, kun kukaan ei kerro mitään ja tietoa ei löydy mistään edes sen verran, että kalenteriin voisi merkata kaikki ajat ja paikat, kun on pakko olla jossain. On vain pakko seurata lauman mukana ja sietää loputonta epävarmuutta. Kaikki on kaoottista ja mikään ei toimi niin kuin oppikirjoissa on sanottu. Joululomalla tulee pieni kollektiivinen burnout, mutta ryhmä opetusharjoittelijoita alkaa tuntua omalta perheeltä ja kevätlukukausi menee siihen, kun palikoita kasataan uudelleen, kaaos alkaa järjestyä omalla tavallaan, tajuaa vähitellen,  että juuri näin sen pitikin mennä.

Tadaa, ajattelutapasi on muuttunut!

Onnea, kun sinusta on tullut opettaja / sotilas / terroristi. Voin yhä edelleen väittää, niin kuin opettajakoulutuksen alussa: minä en ole opettaja. Silti minä opetan, teen sitä työkseni ja olen siinä roolissa koko ajan sekä työssä että vapaa-ajalla. Niin sanoi Brodykin “en ole terroristi”. Silti hän teki ikäviä terroristitemppujaan USA:n hallinnolle, CIA:lle ja tallustelee salaa perheeltään autotalliin tekemään terroristikoulussa opittuja muslimijuttuja. Vaikka kuinka väitin, että minusta ei koskaan tule opettajaa, enkä edes halua tehdä sitä, teen sitä silti joka päivä ja jollakin tavalla jopa nautin sen tuomasta statuksesta. Brody teki samoin. Yhtä kaikki, metodin läpikäynyt alkaa toimia Isänmaan puolesta. Toiset eliminoivat oletettuja vihollisiaan, toiset opettavat sanaluokkia ja fraaseja lääkäriajan varaamiseen tai työhakemuksen tekemiseen.

kotiviini
Tässä kuvassa valmistan pikkujoulutarjoiluja opettajan pedagogisten opintojen äidinkielen ja kirjallisuuden opetusharjoittelijoiden pikkujouluihin joulukuussa 2014.

Jos haluat nähdä laadukasta draamaa, katso Downton Abbey. Jos haluat katsoa mielenkiintoisen rikossarjan, jossa miehet sekoilevat pääosissa, mutta on myös yksi vahva kiintiönainen, katso Better call Saul. Jos haluat katsoa juoneltaan ja ideoiltaan keskinkertaista ja arvomaailmaltaan vanhanaikaista, mutta oikeistopopulismille kättä paiskaavaa agenttijännäriä yhdellä tähtinäyttelijällä, joka itkee koko ajan, valitse Homelandin kaudet 1 ja 2.